Miksi valitsin sukusivustomme nimeksi Santaranta

Kun aloitin sukututkimuksen, en oikeastaan tiennyt suvustani juuri mitään. Kaikki, mitä minulla oli, oli Facebook-ryhmä, jonka ylläpitäjä olen ja joka koostuu sukulaisistani. Vanhempani kertoivat, että isämme, Simo Sakarin, suku olisi kotoisin Rauman Lapista (entisestä Lappi TL:stä). Tähän perustui ensimmäinen johtolankani – ja samalla se johti myös vuosia kestäneeseen umpikujaan.

Kaikista etsinnöistäni ja kyselyistäni huolimatta en löytänyt isoäitiäni, Sally Ida Maria Lainetta, Lapin kirkonkirjoista. Kyselin Lappilaisilta Laineen suvusta, mutta kukaan ei tuntunut tuntevan yhtäkään Laine-nimistä siellä päin. Vuosia kului ilman edistystä. Rauman kaupungin digihakemistoa ei vielä julkaistu, ja tuntui kuin polkuni olisi katkennut kokonaan.

Kunnes eräänä päivänä, vuosien turhautumisen jälkeen, päätin kokeilla jotain uutta. Hain isoäitiäni Sally Ida Maria Lainetta Rauman kaupungin digitoiduista kirkonkirjoista. Ja tadaa – sieltä hän löytyi! Löysin merkinnän hänen isästään, Fredrik Lainesta, ja tämän syntymäajan. Tuo tieto oli avain, joka avasi oven suvun historiaan.

Fredrikin syntymätiedot johtivat minut takaisin Rauman Lappiin, ja hänen vanhempansa paljastuivat. Fredrikin isä oli Stefanius ja äiti Albertina, joiden sukunimi oli Santaranta. Tässä vaiheessa aloin epäillä, oliko kyseessä jokin adoptiotilanne, mutta pian ymmärsin, ettei kyse ollut adoptiosta lainkaan. Fredrik oli yksi Stefaniuksen ja Albertinan monista lapsista, toiseksi nuorin. Nuorin lapsi, Emmanuel, oli perheen ainoa, joka piti sukunimen Santaranta.

Kaikki muut pojat päättivät vaihtaa sukunimensä: Haapio, Luotonen, Laine, Saarinen. Tytöt puolestaan saivat avioliittojensa kautta uudet nimet, kuten Ekroos, Ollila, Kranni. Tämä kaikki johtui osin siitä, että Suomessa ei ollut sukunimilakia ennen vuotta 1920, joten nimen sai käytännössä valita vapaasti.

Nykyajan näkökulmasta tämä tuntui huvittavalta. Mietin, kuinka jälkipolvemme joskus seuraavat sukunsa juuria ja ovat ehkä yhtä hämmentyneitä kuin minä olin. Nykymaailmassa voimme valita jopa sukupuolemme, joten kuka tietää, mitä yllätyksiä tulevaisuuden sukututkijat kohtaavat. Ehkä joku syntyy tyttönä mutta kuolee poikana – se vasta olisi jotain.

Juuri siksi koen niin tärkeäksi dokumentoida sukumme tarinan nettiin. Se helpottaa tulevia sukupolvia ymmärtämään, mistä he tulevat, ja antaa meille kaikille mahdollisuuden palata noihin tarinoihin ja pohtia niitä. On kiehtovaa miettiä, kuinka monenlaisia tarinoita meistä jääkään jälkipolville, ja kuinka ne ehkä vielä vuosien päästä naurattavat, liikuttavat ja inspiroivat meitä kaikkia.

Näin syntyi päätös nimetä sukusivustomme Santaranta – muistoksi sukujuuristamme ja niiden monimuotoisuudesta.