Santaranta ja Pajala – Sukumme nimet ja niiden historia

stefanus ja albertina.pdf

Download PDF • 117KB

Santaranta ja Pajala – kaksi nimeä, jotka löytyvät sukuhistoriastani ja ovat samalla Rauman Lapin kylämaisemassa edelleen näkyvissä. Lapin kirkosta vähän kauemmas kylään johtavat tiet, Santarannantie ja Pajalantie, kantavat näitä nimiä. Tämä herättää mielenkiintoisen kysymyksen: ovatko esivanhempani saaneet nimensä näiden teiden mukaan, vai onko päinvastoin tiet nimetty heidän mukaansa?

Tiedetään, että esivanhempani olivat Lapin Pappilan talonpoikia, eli heillä oli tiiviit yhteydet sekä kirkkoon että paikallisyhteisöön. On mahdollista, että heidän asemansa ja toimintansa paikallisyhteisössä ovat antaneet nimille heidän oman leimansa. Sukunimet eivät olleet 1800-luvun Suomessa vielä vakiintuneita, vaan ne saattoivat muotoutua esimerkiksi tilan, paikan tai henkilön ominaisuuksien mukaan. Niinpä Santaranta ja Pajala voisivat hyvinkin kertoa suvun asuinpaikasta tai tilasta, jonka ympärille heidän elämänsä rakentui.

1800-luvun talonpoika ja kirkon yhteys

1800-luvun talonpojan elämä oli kiinteästi sidoksissa niin maahan kuin kirkkoon. Talonpojat muodostivat yhteiskunnan selkärangan, sillä heidän työnsä tuotti suurimman osan maan ruoasta ja raaka-aineista. Kirkko puolestaan ei ollut vain hengellinen keskus, vaan myös tärkeä yhteiskunnallinen instituutio. Se ylläpiti koulutusta, kirjasi syntymät, kuolemat ja avioliitot sekä toimi paikallishallinnon tukipilarina.

Lapin Pappilan talonpojat, kuten Santarannan ja Pajalan suvut, olivat todennäköisesti vaikutusvaltaisia yhteisössään. Talonpojat, jotka olivat pappilan alaisuudessa, saattoivat hoitaa kirkon maita, tukea papiston työtä ja osallistua aktiivisesti seurakunnan toimintaan. Kirkollinen yhteys näkyi myös siinä, että talonpojat olivat usein niitä, jotka huolehtivat kylätiestöstä, kuljetuksista ja jopa kirkon rakennusprojekteista. Ei siis ole kaukaa haettua, että tällaiset nimet olisivat jääneet elämään sekä sukuniminä että paikanniminä.

Miksi nimet ja historia ovat tärkeitä?

Paikannimet ja sukunimet kertovat paljon esivanhempiemme elämästä, arvoista ja yhteydestä ympäristöönsä. Santaranta ja Pajala muistuttavat meitä ajasta, jolloin perheiden elämä oli sidoksissa maahan, yhteisöön ja kirkkoon. Ne kantavat mukanaan tarinoita ihmisistä, jotka rakensivat oman elämänsä ja jättivät jälkensä niin paikalliseen maisemaan kuin meidän sukututkimukseemme.

Tällaiset nimet eivät ole pelkästään osoitteita tai tunnisteita – ne ovat ikkunoita menneeseen. Ne kertovat meille, mistä tulemme, ja antavat mahdollisuuden ymmärtää, miten perheemme historia nivoutuu osaksi suurempaa yhteiskunnallista kertomusta.